Nana on tykännyt kauheasti koko talvisesta kaudesta, pinkonut lumihangessa minkä kerennyt, mutta nyt on taas superjännää kun lumen alta alkaa paljastua kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Saa olla silmä tarkkana koko ajan vahtimassa, että mitä kaikkea päätyy suuhun. Onneksi "irti"-käsky toimii suurimman osan ajasta, niin ei tarvitse usein mennä suusta kaivelemaan. Kuten kuvistakin huomaa, alkavat pennun piirteet pikkuhiljaa muuttua sulavammiksi aikuisen muodoiksi. Omasta mielestäni Nana on niin hurjan kaunis ja sopusuhtainen, ei ollenkaan sellaisia liioiteltuja piirteitä, jotka pistäisivät ainakaan omaan silmään.
Tällä hetkellä uusimmat kuvat ovat semmoiselta pikkureissulta, kun autoilimme Jennyn ( Jennyn blogi ) luokse lenkkeilemään hänen aussieidensa kanssa. Emo Ilo ja pentunsa Hupi olivat aivan ihastuttavaa seuraa, ja pennut saivat kivat hippaleikit aikaiseksi pellolla ja metikössä. :)
 |
| Jenny Söderlund 2017 |
 |
| Jenny Söderlund 2017 |
 |
| Jenny Söderlund 2017 |
 |
| Jenny Söderlund 2017 |
Luoksetulot sujuvat edelleen erittäin hienosti, mutta toki täytyy fiiliksiä tässä koko ajan tunnustella juoksujen lähestyessä. Ollaan pikkuhiljaa lisäilty istumisia, maahanmenoja ja nyt uutena myöskin seisomista treenailuihin, ja nekin alkavat vihdoin sujua paremmin ja paremmin ilman niin suuria hämmennyksiä kuin alkuun oli. Pienestä tauosta ei ilmeisestikään ollut haittaa vaan päin vastoin, ihan kuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen ja nyt onkin taas muistissa, että mikäs ero niillä liikkeillä olikaan.
 |
| Jenny Söderlund 2017 |
Seisomista alettiin harjoitella hieman ennen tämän kuun alussa Ylöjärven Koirakoutsilla alkanutta alottelijoiden näyttelykurssia, joka saatiin päätökseen tämän viikon maanantaina. Alkuun tekeminen oli todella haparoivaa ja sekavaa, kun kumpikin oli ihan pihalla siitä, mitä pitäisi olla tekemässä. Juuri vielä ennen kurssin alkamista Nanaa inhotti hampaiden katselu, mutta tiheällä reenaamisella saatiin sekin sen verran siedettävälle tasolle, että uskalsi tuntemattoman päästää kopeloimaan. Nyt kuukauden reenailun jälkeen pääsee suuta oikein availemaankin. Mutta ei se lempparipuuhaa Nanan mielestä ole vieläkään.
Kehityimme huimasti kumpikin; Nana varsinkin siinä, että muiden koirien lähistöllä uskaltaa keskittyä mun kanssa treenaamiseen, pöydällä seistään ryhdikkäänä kun joku tulee tutkimaan ja minä itse kehityin ainakin handlaamisessa valtavasti. Olimme maanantaina kurssimme loppu"näyttelyssä" toisiksi parhaita, ja parantamisen varaa oli siinä, että pitäisi saada Nana kulkemaan normaalisti, kun nyt sillä oli aivan liian hauskaa ja se keikahteli puolelta toiselle kävellessään niin maailmanvalloittajan elkein. Muuten oltiin tosi hyviä. Heh. Ilmoitin meidät uhkarohkeasti ensi viikonlopuksi meidän ensimmäiseen Match Show:hun, jotta voimme harjoitella toukokuun Tampereen kansainvälisiä varten. Jännittäähän se pirskatisti, mutta yhdessä reenailu ja kisailu on hauskaa molempien mielestä.
