Suunta uudelle vuodelle

Nana ja Viltsu ovat kaverustuneet vauhdilla näiden muutaman kuukauden aikana jonka ovat saman katon alla asuneet. On niin ihanaa nähdä kun kaksi niin eriluonteista eläintä keksivät yhteiset leikkisäännöt, vaikkakin molemmat silloin tällöin kummastelevat edelleen toistensa tekemisiä. Kissa seuraa välillä korkealta hassu ilme naamallaan, että mitä ihmettä se koira oikein koheltaa. Välillä Viltsu päättää pitää pesutuokion ja siitä ei niin vaan lähdetäkään pois. Tukeva niskaote niin siinä pysytään pestävänä. Oheisella videolla Nana yritti ensin pari kertaa lähteä pois, mutta tyytyi sitten tähän rauhallisempaan puuhasteluun muutamaksi sekunniksi. Ihmetys oli itselläkin suuri kun koira pysyi hetken paikoillaan.

Niin ja tiesittekö, että Ikea-kassi voi olla ihan mahtava leikkipaikka? Koira sai kyllä köniin pariin otteeseen, kun häiritsi kissan leikkejä.

Ollaan me vähän reenailtukin Nanan kanssa. Istumista reenailtiin joulukuusta lähtien yhden koirankouluttajaopiskelijankin kanssa niin paljon, että maahanmenokäsky on päässyt Nanalta unohtumaan. Istumisen opettamisen alkuvaiheessa tarjosi niin paljon maahanmenoa, että se piti jättää pois kuvioista hetkeksi. Koirankouluttajaopiskelijan oli tarkoitus opettaa Nanalle virallista noutoa, mutta se osoittautui liian haastavaksi molemmille osapuolille, varsinkin kun Nanan istuminen oli niin heikolla hapella ja "kapulan" suussa pitäminen meni niin pahasti jyrsimiseksi hitaasta ja vaiheikkaasta etenemisestä huolimatta. Tämä kouluttaja sitten päätti keskittyä siihen istumisen opettamiseen ja kriteerin nostamiseen. Se toimi ehdottomasti paremmin. Nana on kuitenkin niin nopea liikkeissään ja yrittää itse keksiä kaikkea kivaa pientä lisättävää liikkeisiin, niin vähän väliä saa olla poistamassa turhia tapoja kun meni niistä kerrankin vahingossa palkitsemaan :D.

Olin itse heti alkuun "pilannut" istumis-käskyn, joten kouluttaja päätti sitten kouluttaa ihan ilman käskysanaa tuota istumista, ja lähti irrottamaan useiden istumisten sarjoja, namin tavoittelua sekä pään kääntelyä pois tuosta istumisesta. Olin itse taitavasti onnistunut nämä kaikki Nanalle opettamaan. :D Ei se koulutus näin ens-alkajalle ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin, heh! Mutta tästä edetään pikkuhiljaa. Hauskaa kun on sekä koiralla että kouluttajalla niin se on tärkeintä. Seuraavilla videoilla kuvattuna koirankoulutusopiskelijan yhteistyötä Nanan kanssa.

Tällä videolla ei ole ensimmäiset harjoitukset, mutta tässä näkyvät hyvin melkein kaikki ongelmat samalla pätkällä. Istahtelee useita kertoja, pää heiluu kuin papukaijalla, tarjoaa vielä maahanmenoa ja tavoittelee nameja. On myös aika levoton ja äkkipikainen. Välillä ei luota saavansa namia, vaikka istuu oikeassa kohdassa, tässä toki se, ettei aikaa oltu saatu vielä kunnolla oikeassa kohdassa istumiseen, ja kouluttaja odottaa, että koira rauhoittuu ja istuu hetken oikein. Näin yritti opettaa sitä, ettei kuvittele, että täytyy istahtaa kaksi kertaa nopeasti, vaan yksi pitkä istuminen riittää.

Myöhemmästä pätkästä näkee jo selkeästi, että jo saman päivän aikana tuli huimasti kehitystä. Videoiden välillä oli muutamia sarjoja taukoineen. Pää ei enää juurikaan heilu, kun on keskitytty merkitsemään(/palkitsemaan) silloin, kun se on paikallaan ja katse on kohti kouluttajan silmiä. Nana vaikuttaa jo luottavaisemmalta siihen, että nyt haetaan nimenomaan sitä nätisti istumista. Tässä kohtaa ei enää juurikaan hapuillut namien suuntaan, vaan tajusi jo katsekontaktin tärkeyden. Tämän pätkän jälkeen tuli vielä sitkeämpi ongelma, nimittäin Nana alkoi istua vinossa, kun ilmeisesti jossain kohtaa epähuomiossa sai siitä palkan, emmekä kumpikaan huomanneet. Kouluttajalta saamani avustus loppui kesken sen kitkemisen. Mun täytyy nyt ihan itse selviytyä tästä seuraavasta mukavasta pikku lisästä. :D

Hassu ilme kun luistelijat kiljahtelivat järvenjäällä

Ilmoitin meidät aloittelijoiden näyttelykurssille Ylöjärven Koirakoutsiin maaliskuulle. Ajattelin, että hyvän kuuloinen häiriö- ja käsittelyharjoitteinen paketti, joka varmasti auttaa selviytymään erilaisissa tilanteissa ja valmistaa meitä toukokuun missikisoihin aka. Tampereen kv:seen. Nana on näyttelyn aikaan sopivasti 8kk, niin mahdumme hyvin mukaan pentuluokkaan (7-9kk). Jännittää kyllä, että miten kaikki sujuu, kun ei ole mistään mitään käytännön kokemusta vielä, eivätkä koulutussessiot kotonakaan ole menneet ihan niin suunnitelmien mukaan. Mutta ainakin rohkeasti yritetään ja erehdytään, ei jäädä tuleen makaamaan.

Nana sai ensimmäisen kunnon koirakaverin naapurin Napista, joka on hieman vanhempi kääpiöpinseri. Heti ensimmäisellä tapaamisella kohelsivat kuin viimeistä päivää, juoksivat hippaa, leikkimurisivat ja tönivät toisiaan. Kummallakin näytti olevan hirvittävän hauskaa ja lopulta aivan hirveä jano kummallakin. "Väliajalla" huoneeseen tuotu juomakippo tyhjeni pariin otteeseen tahattomasti kaatuen :D.

Kävimme viikko sitten ensimmäistä kertaa pentutreffeillä Musti&Mirri:ssä heti kun rokotuksista oli kulunut vaaditut 3 viikkoa. Napin kanssa koheltelun perusteella valitsin meille reippaiden pienten ryhmän, joka sitten kuitenkin oli selkeästi väärä valinta. Suuri määrä koiria, joihin ei ehtinyt rauhassa tutustua ja selvittää, että ovatko kaikki mukavia ja samalla aaltopituudella, niin Nanaa jännitti aivan hirveästi ja varsinkin silloin kun muut leikkihaukkuivat. Raukka jäi nurkkaan kyhjöttämään aikalailla heti alkuunsa. Otin sitten hetkeksi syliin ja kun rohkaistui pikkuisen taas, niin otin mukaani leikkikehään kun menin sinne itse turvaksi. Ei ollut enää ihan niin kauhuissaan, mutta pysytteli silti lähellä eikä uskaltanut lähteä leikkeihin mukaan. Huomenna mennäänkin sitten rauhallisten pienten ryhmään kokeilemaan, jos siellä uskaltaisi paremmin tutustua muihin.

Tämmöisissä tunnelmissa on meidän vuosi 2017 korkattu :).

Joulukuvaukset ja jouluaatto

Veljeni kävi joulukuun puolen välin tienoilla kuvailemassa Nanaa ja Viltsua ja olen kyllä todella tyytyväinen, että saatiin pienellä vaivalla ja rekvisiitalla näinkin kivoja kuvia.

Jouluaattona otin Nanan äidilleni mukaan juhlintaan ja ai että kun olikin hyviä tuoksuja keittiössä. Eihän pikkuinen malttanut oikein leikkiäkään kun piti vahtia, että josko jotain liikenisi hällekin. Joulukuusi oli jostain syystä kauhean pelottava ensin, mutta loppuillasta pitikin jo järjestää kunnon esteet, kun ei kuusesta pysynyt millään erossa sitten kun se ei enää ollutkaan pelottava. Neulasten syöminen oli vissiin hyvä idea kans. Nana pärjäsi automatkalla ja uudessa paikassa erittäin hyvin ja aatto menikin melkein ilman sen suurempia kommelluksia. Nana istahti tosin kakkapyllyllä äidin valkoiselle matolle. Tietysti se ainoa kerta ikinä kun on jäänyt tavaraa persposkeen niin jostakin löytyy se tarvittava valkoinen matto. :D

Joulukuun tohinoita

Joulukuussa tapahtui vaikka mitä ja kiirettäkin tuppasi olemaan. Nana ja Viltsu aloittelivat ensimmäiset kunnon leikit yhdessä kun kissakin nyt sitten vihdoin uskaltautui lattialle pennun kanssa. Ensimmäisistä varovaisista painileikeistä sainkin napattua videon. Jälkeenpäin meno on vain mennyt villimmäksi ja juoksevat välillä kotia päästä päähän :D. Ihanaa, että ovat kaverustuneet, kun aluksi pelkäsin, että kissa pysyttelisi vain poissa ja piilossa jossain.

Joulukuussa aloitimme Nanan kanssa metsälenkkeilyt ilman hihnaa, mutta kumminkin liinassa. Saan siitä sitten otettua kiinni luoksetulokutsun jälkeen tarvittaessa jos pentu yrittää vielä vaikka pyrähtää kohti vastaantulijaa. Luoksetulo ja vieressä pysyminen on kuitenkin tuntunut niin vahvalta, että varmaan menisi ilman liinaakin yhtä hyvin. Kai se on ennemmin itselleni tuonut semmoista turvallisuudentunnetta. Olen päästänyt vapaana menemään vain tutulla reitillä metsän keskellä, niin tiedän ettei ole autoteitä lähellä. Nana on vielä turhan kiinnostunut liikkuvista autoista, mutta metsässä pitää hienosti etäisyyden tarpeeksi pienenä niin, että näkee ja kuulee mut hyvin. Tulee myös välillä ihan itse luokse moikkaamaan ja tarkistamaan, että onhan vieläkin ihan ok juosta edempänä ^^. On se niin ihana.

Nana tottelee kyllä erittäin hyvin käskyjä ollessaan vapaana ja tarkkailee mua valppaasti. Toivottavasti tämä pysyy yli murkkuiän vai onko liikaa vaadittu :D. 

Sisällä reenailtiin malttia ja sekin edennyt jo huimasti kuukaudessa. Ruokaa odotetaan. Aidatulta alueelta poistuessa odotetaan. Nana odottaa myös nätisti ulos lähtiessä eteisessä istuen tai makoillen, että saan vaatteet ylleni ja sille pannan kaulaan. Kotiin tullessa meinaa intoilla ja juosta kissan perään unohtaen, että panta ja hihna pitää ottaa pois, mutta odottaa kyllä pyydettäessä ja silmiin katsomisen jälkeen olen antanut luvan lähteä. Usein ampaiseekin luvan saatuaan heti etsimään kissan.

Kerran kun olin jo pukenut ja tajusin, että kännykkä puuttuu, pyrähdin pois Nanan näkyvistä hakemaan kännykkää makuuhuoneesta ja siinä se pentu edelleen istui eteisen matolla odotus-käskyn alla, vaikken ollut erikseen vahvistanut pikkuhiljaa näkyvistä poistumistani. Myöhemmin toki voi käyttää selkeämmin istumista tai makaamista paikallaanpysymiseen, mutta koska niihin ei ole vielä saatu juuri aikaa tai häiriöitä mukaan, niin vielä ei voi. Eli tällä hetkellä käytössä "odota", jolla koira pysyy samassa kohtaa, mutta saa valita istuuko vaiko makoileeko. En edes ole ihan varma miten tämän opetin, mutta koira jostain syystä osaa sen :D. Varsinainen koiran kouluttaja minäkin.