maanantai 12. syyskuuta 2016

Meille tulee schipperke!

little devil by Dalia Fichmann on 500px.com






Hieman päiväkirjamaisia muisteluita rodunvalintaprosessista. Koiranhankinta on ollut mielessä jo useiden vuosien ajan, oikeastaan ihan lapsuudesta asti. On ollut aikoja, jolloin kova pentukuume on yllättänyt eikä olisi millään malttanut yhtään odottaa. Ajattelin kuitenkin aina realistisesti, että onko minulla tarpeeksi aikaa ja resursseja kasvattaa ensimmäisestäkin koirastani kunnolla käyttäytyvää ja lisäksi erittäin hyvin viihtyvää perheenjäsentä. Vastaus oli usein: ei vielä, en ole vielä valmis. 

Nyt on vihdoin se hetki, kun tunnen olevani valmis. Ehkäpä oikeantuntuinen rotuvalinta toi vihdoin tunteen siitä, että nyt on oikea aika. En ole kovinkaan pitkään tiennyt rotuni olevan schipperke, vaan tähän päätyminen vei vuosia, joiden aikana tutustuin monenlaisiin rotuihin ja kasvattajiin. Toki rotujen ulkonäkö johti tutustumaan tiettyihin koiriin, mutta etsin itselleni lenkkikaveria, joka patistaisi säännöllisesti pihalle ja lisäksi halusin päästä toteuttamaan koulutustarmoani ja kokeilemaan erilaisia koiraharrastuksia. 

Théia by Dannie Ung on 500px.com



Aussiet, Belgit ja Novascotiannoutajat olivat pitkään herättäneet kiinnostusta kauniilla ulkonäöllään, mutta kävin ensiksi paikanpäällä kasvattajan luona tutustumassa alkukantaiseen Japanilaiseen rotuun, Kainkoiraan. Halusin tietää erilaisista koirista ja tuo rotu herätti kiinnostukseni. Totesin kuitenkin, että rotu tuntui minulle hieman liian itsenäiseltä; olisin toivonut koirilta edes hieman kontaktia minuun vierailuni aikana, mutta ne menivät omia teitään niin kuin kissat. Hurmaava rotu muuten.

Shetlanninlammaskoiria olen nähnyt monilla ja aina pitänyt niistäkin. Kauniita ja herttaisia, eikä välttämättä olisi ollut huono vaihtoehto sekään, mutta jostain syystä ei tuntunut ihan siltä omalta rodulta.

Novascotiannoutajia kävin myös katsomassa kasvattajan luona, ja mukavilta nekin vaikuttivat, mutta pienen hetken jälkeenpäin tutustuin vihdoin aussieen, joka vei voiton kaikista aikaisemmista roduista. Uskomattoman kauniita koiria, joilla on työintoa, älliä ja sopivasti rohkeuttakin. Tutustuin tarkemmin ihailemaani koirayksilöön ja tämän kasvattajaan, jolloin käsitykseni rodusta muuttuivat yhä vain positiivisempaan suuntaan ja aloin ajatella rotua itsellenikin. Ilmoitin kiinnostukseni tulevaa pentuetta kohtaan ja jäin odottelemaan pentuja. 

Schipperke by Margarita Davydova on 500px.com

Odottelun aikana aloin kuitenkin miettiä perfektionistin tavoin, että olenko nyt varmasti ottanut kaiken huomioon ja olenhan varmasti valmis. En ole aiemmin harrastanut koirien kanssa mitään ja aussien energiantarve on kuitenkin valtava. Saanko tarjottua koiralle hyvän kodin ja elämän? En ollut tutustunut myöskään pieniin rotuihin ja aloin miettiä, että voinko nyt vain valita tämän rodun, entä jos pienistä roduista löytyisikin minulle juuri se oikealta tuntuva?

Niinhän siinä sitten kävi, että aloin tutkia myös pieniä rotuja, mutta ulkonäkönirsoiluni johti siihen, ettei niistä oikein meinannut löytyä kiinnostusta herättävää. Sitten kävimme poikaystäväni kanssa pienten rotujen koiranäyttelyssä, jossa oli eräällä naisella pieni lepakonnaamainen schipperkevavva sylissään ja pentu tuijotti meitä suurilla tummilla silmillään. Eihän siinä voinut kuin tuijottaa takaisin. Juttelimme omistajan kanssa rodusta ja tutustuimme myös mukana olleisiin aikuisiin koiriin, jotka olivat kuin pikkuruisia mustia susia, miten olinkin voinut olla huomaamatta tätä upeaa otusta aiemmin.

Erni by Anna Kuczyńska on 500px.com





Näyttelyn jälkeen otin yhteyttä lähellä asuvaan schipperkekasvattajaan ja sovin tapaamisen hänen luokseen, aivan mahtava perhe ja upeita koiria! Paikanpäällä pääsin vielä tutustumaan belgianpaimenkoiriin, joita olin aina pitänyt kauniina, mutta jotka loppujen lopulta totesin myös itse hieman liian suurikokoisiksi nähtyäni niitä livenä (poikaystävä oli sanonut, että hän haluaa pienen koiran). Tämän tapaamisen jälkeen pieni ja pippurinen schipperke siis varmistui meidän ensimmäiseksi roduksemme.

Schipperkessä on hienoa iloisuus, energisyys ja rohkeus. En malta odottaa pääseväni harrastamaan tokoa ja kokeilemaan muitakin lajeja OMAN koirani kanssa. Katselemaan iloisen pienen mustan suden tepsuttelua metsäpolulla ja maaston tutkimista sieni- tai marjametsässä. Toivottavasti tutustumani kasvattajan lähiakoina syntyvästä pentueesta löytyy juuri se minun narttupentuni.

5 kommenttia:

  1. Mahtavia pohdiskeluja; liian moni ottaa ja valitsee rodun hetken mielijohteesta.
    Itse tiedän schipperken omistajan, joka harrastaa tämän kanssa juurikin TOKOa. Parin blogin (jossa enemmälti esiintyy kuitenkin saksanpaimen) löytyy osoitteesta http://heklamaista.blogspot.fi/?m=0

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tutustun mielelläni tuohon blogiin :)

    VastaaPoista
  3. Jee blogi! Onnea odotukseen! :-) Itseään ja valintojaan on hyvä kyseenalaistaa. On hyvä miettiä asiaa joka kantilta. Jos ei ole täysin varma rotuvalinnasta, se voi olla ikävää niin omistajalle kuin koirallekkin. Tahdon nähdä puppin sitten heti! Tuhj

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! Näät pennun kyllä sitten heti :P. En malta odottaa, että nään oman pentusen leikkimässä Ilon kanssa (oon edelleen täysillä Ilon fani)! ^^

      Poista