tiistai 20. syyskuuta 2016

Pennun koulutus




Tutustuessani tarkemmin uuden asuinalueeni lenkkimaastoihin, mietin innoissani sitä, että joskus kävelen täällä oman koirani kanssa. Toki vasta sitten, kun pentu jo osaa kävellä nätisti hihnassa. Siitä sitten lähtikin ajatus, että mitähän kaikkea sitä itse haluaisi pennun koulutuksessa ottaa huomioon heti varhaisessa vaiheessa. 

Kuten kuvista näkyy, pohdiskelin asioita melkoisen kauniissa syksyisissä maisemissa, joista ikävä kyllä vielä puuttuu koira ja jotka todennäköisesti ehtivät muuttua talvisiksi ennen pennun tuloa. Tästä juolahti mieleeni, että voisinhan lähteä pennun kanssa koirauimalaan jo heti talvella. Olisi mukavaa saada kesäksi innokas uintikaveri! Ystäväni lahjoitti tulevalle pennulle touhuun sopivat pelastusliivit, joita on tietty päästävä kokeilemaan pikimmiten.

Viime aikoina olen luskellut uudestaan Tuire Kaimion pennunkasvastusopasta, sekä ensimmäistä kertaa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" -opasta, ja pohtinut niidenkin pohjalta sitä, mitä ja miten haluan pennulleni opettaa. Ratkaisujen teko ei aina ole helppoa, koska tiedän niiden voivan vaikuttaa pitkällekin tulevaisuuteen. Voi olla, että perfektionismini heijastuu tähänkin asiaan.

Mujunen on kirjoittamassa uutta versiota toko-kirjastaan paremmin uudistettuihin sääntöihin nojaten, mutta ajattelin kuitenkin ottaa jo vanhan version kriittiseen tarkasteluun ennen pennun tuloa. Uskon kuitenkin tietäväni tarpeeksi, jotta osaan soveltaa käytettävissä olevat vinkit myös erilaisiin kisasääntöihin myöhemmin. Katsotaan!

Monissa lukemissani opaskirjoissa sekä Youtube-kouluttajien puheissa on tullut erittäin viisaasti esille se, että pitää malttaa ajatella pentua pidemmälle - kasvaahan se joskus aikuiseksi ja on aikuinen hyvin pitkään. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää pitää mielessä koiran koulutuksia ajatellen, mutta näyttää melko usein unohtuvan joiltakin kouluttajilta (tai heiltä, jotka eivät edes tiedosta kouluttavansa). 

Kikopupin (https://www.youtube.com/watch?v=wesm2OpE_2c) videoissa kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten rauhallisia hänen koiransa ovat esimerkiksi kotona tai vieraalla paikalla oleskellessa. Aion myös itse aktiivisesti palkita pentua rauhallisuudesta. Oli hyvä oppia, ettei palkkaa kannata antaa tässä tapauksessa naksuttimen äänen säestämänä tai uutta palkkaa heti edellisen perään, sillä jos koira odottaa herkkuja, se kiihtyy ja silloin saattaa tulla palkanneeksi kiihtymyksestä eikä rauhallisuudesta, sillä tämä reaktio voi olla melko sisäinen, eikä ihmiselle niin helposti huomattavissa. Pitää odottaa, että koira unohtaa edellisen namin ja on taas oikeasti rauhallinen ja rento ennen kuin palkitsee tästä asiasta uudestaan. Helpottaa varmasti koira-arkea pitkälle myöhemminkin.

Sisäsiisteyden ja rauhoittumisen opiskelun lisäksi monet varmaankin kiinnittävät huomiota varhaisessa vaiheessa myös katsekontaktin luomiseen, mutta olen muutamien kouluttajien kanssa samaa mieltä siitä, että tässä kohtaa olisi hyvä osoittaa pennulle myös fyysisen kontaktin olevan ok. Näin voidaan ehkäistä sitä, ettei koira tarjoa rauhoittelevia eleitä lähestyessään ohjaajaansa esimerkiksi läheisyyttä vaativia toko-liikkeitä suorittaessaan. Mukavampi sekä koiralle, että kilpailuihin tähtäävälle ohjaajalle.

Ensimmäisten kuukausien ohjelmistoon kuuluvat varmaankin tiiviisti myös ihmisten puremisen muuttaminen nuolemiseksi, luoksetulo, valjaisiin sujahtaminen, hihnakävelyn aloittelu sisätiloissa sekä lattialle pudonneen ruuan jättäminen ilman käskysanaa. Myöhemmin tähän voisi vielä liittää koiran tekemän ilmaisun siitä, että haluaa ehdottaa asiassa vaihtokauppaa, jolloin omistajalle jää myös aikaa huomioida, että lattialle on jotakin pudonnut ja mahdollisuus päästä palkkaamaan  sen luovuttamisesta, mutten tiedä vielä miten sen tekisin. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä taito, sillä en halua rakkaan lemmikin napsivan suuhunsa jotakin vaarallista, kuten suklaata tai purkkaa.

Tällaisia mietteitä tässä kohtaa. Voipi olla, että suunnittelen ja kirjoittelen myöhemmin vielä tarkempaa kuukausi- tai viikkosuunnitelmaa harjoituksia varten, etten unohda tärkeitä asioita pentuajalta. Luen mielelläni kommentteja siitä, mitä te muut olette pitäneet tärkeänä tai hyödyllisenä pennun koulutuksessa!


2 kommenttia:

  1. Rauhoittuminen (ja vielä lisäksi käy siihen-käsky), luoksetulo, odottaminen ja jättäminen. Kauhean kätevää on myös "mene pissa ja mene kakka". :-D

    Nämä olivat hyviä juttuja ja aion opettaa myös seuraavalle. Sen sijaan enemmän olisin voinut panostaa kiskomatta remmissä kulkemiseen... :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana kun otat tiedon ja vinkit vastaan ♥
    Meillä opeteltiin hyvin vahvana pitäen aluksi luoksetulo ja miten me se koiran halutaan ruokailevan. Sen ohella tietysti istu jne., mutta näillä aloitettiin.
    Luoksetulo on koiran elämän valttikortti ja muutenkin tärkeä käsky. Ikinä ei tiedä, jos kulman takana metsässä onkin kani tai hirvi.
    Luoksetulon opetteleminen kannattaa harjoittaa pitkässä käytävässä tms., sillä siellä koiralla ei ole minne muualle pääsyä, kuin luoksesi (ja tietysti taaksepäin).
    Ruokailu meillä on opeteltu; koira istuu, ruokakuppi lasketaan parin metrin päähän, mennään itse koiran viereen / ruokakupin viereen ja odotetaan (lasketaan mielessä esim. 10 sekuntiin) ja sanotaan "Ole hyvä", joka vapauttaa koiran ja se säntää syömään.
    Pennusta asti koiraa on hyvä silitellä, sillä se ei saa ruveta "omimaan" ruokaa. Jos se alkaa murisemaan, kuppi lähtee automaattisesti pois ja koira joutuu istumaan ja odottamaan uudelleen.
    Meillä koiralle on portti, eikä se juurikaan ole portin ulkopuolella kuin illalla, eli se ei pääse kerjäämään / vastaamaan meidän omaa ruokailua.

    VastaaPoista