keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Ensimmäinen oma koira!

Päätin kirjoittaa tämän postauksen vasta, kun olin varmistunut asioiden etenevän suunnitelmien mukaan. Olin ajatellut tätä jo aiemmaksi, mutta pennun kanssa onkin ollut niin kiirettä ja itsellä väsy, etten ole saanut aikaiseksi, heh. Tarinahan alkoi niin, että suunnittelemaani pentueeseen syntyi 25.9.2016 kaipaamani pitkähäntäinen narttu, jota kävimme poikaystävän kanssa katsomassa viisiviikkoisena. Näihin aikoihin teimme päätöksen pennun ottamisesta, vaikkakin itseäni jännitti hirmuisesti, että miten pärjäisimme niin topakan ja itsenäisen pikkulikan kanssa. Vähän jännittää edelleenkin. Nana tuli meille perjantaina 18.11.2016. Aika näyttää mitä tästä tulee, mutta tällä hetkellä asiat ovat oikein mallillaan.

Nanan viralliseksi nimeksi valikoitui Willow Creek Fisker Karma, joka ei ole mielestäni yhtään hassumpi. Kehtaa näyttää papereitakin jossain. Velipojan nimeksi tuli Willow Creek Ferrari.

©Johanna Tuominen


Musti & Mirri:stä kävin hakemassa melkein kaikki tarvikkeet ja lelut ennen Nanan tuloa. Pari aktivointilelua, rapiseva orava ja vetoköysi olivat ilmeisesti erittäin hyviä valintoja; kaikista pentu tykkää ja innostuu hurjasti kun vähänkään aavistaa, että alkaa niillä leikkiminen. Erityisen koulutuslelun olen vielä pitänyt piilossa tarkoituksenani käyttää sitä "harvinaisena herkkuna" palkkaamiseen. Tarkemmat suunnitelmat sen käytöstä ovat aika vaiheessa vielä.

©Johanna Tuominen


Kotona turvallisin tila meidän pennulle on keittiö, koska siellä ei tarvitse huolestua sähköjohtojen jyrsimisestä. Kokeilinkin heti ensimmäisestä yöstä lähtien jättää uupuneen pennun sinne nukkumaan. Peten Koiratarvikkeesta tilattu kangashäkki on kelvannut nukkumapaikaksi ja Nana on omaksunut keittiön todella hyvin omaksi rauhoittumistilakseen yksin ollessa. Tässä reilussa viikossa yksinoloharjoitukset ovat jo edenneet sille tasolle, että voimme olla poissa näkyvistä melko pitkiäkin aikoja pennun ollessa aivan hiljaa ja rauhallinen. Kotoa kokonaan poistuessa enää muutama vingahtava tuhahdus ennen hiljentymistä.

©Johanna Tuominen


On se kyllä niin viisas pikkukaveri. Ulkonakin tepastelee vierellä melko pitkiä pätkiä ja katselee vähän silmiinkin. Joskus tosin pomppii, säntäilee ja sekoilee minkä ehtii. Taitaa olla schipperke.


4 kommenttia: