Sophie Collinsin teos "Kaikki koirasta" herätti ajatuksia suuntaan ja toiseen lukemisen aikana. Kirja on käännös alkuperäisteoksesta The Dog Care Handbook, 2010.
Collins on useassa kohdassa kirjassaan kertonut siitä, etteivät koirat ymmärrä kieltämme automaattisesti, vaan yhteinen kommunikaatio on luotava. Silti jäljempänä samassa kirjassa monissa juuri koulutukseen liittyvissä osioissa tätä ei enää muisteta. Tähän liittyviä selviä ristiriitoja löytyy kirjasta useasta kohdasta, jolloin aloitteleva koiraharrastaja saattaa ohjeiden perusteella päätyä tekemään vääriä ratkaisuja.
Huvittavin kirjassa vastaantullut ristiriita syntyi siitä, että ensiksi kirjassa selitettiin sitä, kuinka ihmisen on vaikeaa pyytää koiraa tekemään asioita käyttäen aina samaa sanaa ja olla toistamatta käskysanaa useita kertoja jos koira ei heti toimi halutusti. Sitten hieman jäljempänä koulutusosion kohdassa "opi paikka" opetetaan yhdessä vaiheessa suoraan lainaten näin:
Ota pari askelta taaksepäin ja pidä kämmen ylhäällä. Jos koira alkaa nousta ylös, sano venyttäen: "Paaikkkaaa".
En usko olevani ainoa, jonka mielestä nämä ohjeet kuulostavat vitsiltä. Koiralle sanat eivät alunperin merkitse mitään, vaan koira tarkkailee yleensä ensimmäiseksi ihmisen äänenpainoja ja olemusta käskysanan kuullessaan. Toki koira hämmentyy, jos kouluttaessa se tulkitsee erilailla lausutut sanat eri käskyiksi. Vaikka ihmislapsi pystyykin päättelemään samassa tilanteessa käytetyt eri sanat tai äännähdykset (kuten vaikka tajuaa hyssyttelyn tyynnyttelyksi hyvin pian jos se tulee sanonnan "ei mitään hätää" perään), mutta koira ei hallitse tällaista loogista päättelyketjua ja siksi käskysana olisi hyvä pitää samanlaisena läpi koulutuksen ja myöhemminkin.
Lisäksi kirjassa ei selitetä sitä, miten esimerkiksi edellisen tilanteen käsimerkki tulisi koiran hämmennyksen välttämiseksi häivyttää pois, ellei sitä aio jatkossakin käyttää kuten kouluttaessa. Koiran käytöstä liiemmin ymmärtämätön ei välttämättä osaa ajatella, että hänen koiransa on saattanut tulkita "paikka" -käskyn ensisijaisesti käytetyn käsimerkin perusteella ja ihmettelee kun koira ei osaakaan toimia pelkän käskyn kuullessaan.
Itse olen sitä mieltä, että on turha lähteä hämmentämään koiraa erillisellä "paikka"-käskyllä, jolloin käskyjä joutuu sanomaan useita peräperää (istu-paikka, maahan-paikka), kun "istu" ja "maahan" -käskyihin voi tämän itsessään sisällyttää vahvistamalla toimintoja sellaisiksi, että koira ymmärtää aloittaa uuden toiminnan tai poistua vasta käskystä kuten "vapaa". Kuitenkin suurimmalla osalla koiranomistajista näiden käskyjen tarkoitus on se, että koira käskyn jälkeen tosiaan istuu tai makoilee sen sijaan, että istahtaa pikaisesti ja jatkaa sitten matkaansa tekemään mitä huvittaa. Youtube- kouluttaja Kikopup käsittelee aihetta (englanniksi proofing) mielestäni erittäin taitavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti